8/10
Veikkaan vahvasti, että tälle italialaiskvintetille saattaa tulla lähitulevaisuudessa nimenvaihto eteen, sillä tuskinpa saapasmaan luigit ovat kyselleet lupia eräältä pennsylvanialaislafkalta, joka on yleisesti ottaen suhtautunut hyvin nihkeästi rekisteröidyn sytytinmerkkinsä nimenliittämisestä muihin yhteyksiin. Rockmusiikista puhuttaessa ne kerrat, jolloin Zippo ® on myöntänyt nimensä käytön kappaleisiin tai levyjennimiin, ovat olleet laskettavissa kahden käden sormilla. Italialaiset ovat tunnetusti lunkia kansaa, jotka eivät pahemmin piittaa tekijänoikeussäädöksistä, mistä hyvänä esimerkkinä voidaan mainita vielä vuosikymmenen alussa rehottanut bootlegien tehtailu. Ei kuitenkaan anneta nimen häiritä, sillä jo 1990-luvun puolivälistä avantgardistista stoner rockia vääntänyt Zippo jatkaa tuoreimmalla levyllään The Road To Knowledge omintakeisen musiikkinsa tekemistä. Yhtyeen vahvuutena on yhdistää Queens Of The Stone Agen ja Fu Manchun tyylinen rymyäminen entistä vanhakantaisempaan ja vieläkin hämärämmillä vesillä kulkevaan hämyilyyn.
The Road To Knowledge on Zippon musiikillinen kuvaus Carlos Castanedan legendaarisesta teoksesta Don Juanin opetukset: Yagui-tietäjän tie (1968), joka yhdisteli omalaatuisella tavalla antropologiaa, okkultismia ja metafysiikkaa. Kirja kertoi niistä viidestä vuodesta, jotka Castaneda väitti olleensa Meksikon Sonorossa asustavan Yaqui-heimon poppamiestietäjän, don Juanin opetuksessa. Vaikka kirjan faktapohjasta on sittemmin kiistelty, suitsutettiin teosta aikoinaan ilmestyksenomaisena. Loppujen lopuksi teos, joka kertoi nuoren, kokemattoman päähenkilön kohtaamisesta salamyhkäisen velhon, outojen huumeiden ja henkilökohtaisten ennusnäkyjen kanssa, tarjoili hyvin ajattomia, massoihin vetoavia sankariteemoja.
Ajattomuus leimaa myös Zippon tekemää tulkintaa Castanedan kokemasta tapahtumaketjusta. Etnisiäkin vaikutteita sisältävä stoner-rönsyily antaa tyylikkään kuplivan asun Castanedan kokemuksille ja musiikista välittyy hiekan ja psykoaktiivisen peyote-kasvin hallusinogeeninen maku. Paikoin musiikki on äärimmäisen väkivaltaista, kunnes se vaihtuu yllätyksellisesti transsinomaiseksi tunnelmoinniksi, kuvaillen hienosti Castanedan kokemia painajaismaisia näkyjä.
Carlos Castaneda sai ehkä huppunsa sekaisin peyotea syödessään ja psykedeelisiä sieniä poltellessaan, mutta turistiluokassa tajunnan toiselle puolelle pääsee myös The Road To Knowledgen voimin.
Nessun commento:
Posta un commento